Niin siinä sitten taas kävi, että kahvi oli loppu lauantaiaamuna. Eikä muuten ollut ensimmäinen kerta. Isompi kauppareissu tuli tehtyä jo torstaina ja seuraavan kerran on tarkoitus mennä vasta maanantaina, ja täältä korvesta on kauppaan matkaa 13 kilometriä. Mikä neuvoksi? Kauppa-auto tietenkin!
Meillä vielä toimii tämä loistava palvelu, ostokset tulevat melkein omaan tienhaaraan kaksi kertaa viikossa. No, maksaa ne tietysti pitää, mutta kuitenkin. Onneksi Jyri ei vielä osaa vaatia tikkaria joka käynniltä, niitä nimittäin on useita. Kahvi on niitä perustarpeita, joita en koskaan muista ostaa "oikeasta" kaupasta.
* * *
Koiralauma on sopeutunut Romeon lähtöön kohtuullisesti, ainakin paremmin kuin allekirjoittanut. Jawalta oli alkuun iskä ja Lolalta elämänkumppani hukassa, mutta hiljalleen elämä alkaa palata normaaleihin uomiinsa. Itu oli tänään karannut tarhasta ja viiletti hankikannolla naapurin pellolla. Kävin huikkaamassa neitiä takaisin ja hämmästynyt gepardi, joka ei ollenkaan ollut huomannut olevansa eksyksissä, ryntäsi kotiin ja suoraan syliin. Yhden pienen Itun jutuissa ei aina ole kovin paljoa Itua. Joskus sitten sitäkin enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti