19.4.2009

Sillamae, iloa ja kauhua

Tällä hetkellä en vaan osaa kuin olla onnellinen siitä, että olen elossa ja kotona. Matkalla koettiin todellisia kauhun hetkiä, kun Rakveren tienoilla oli satanut parikymmentä senttiä lunta. Eipä siinä, itse talvirenkailla tiesin selviäväni kyllä, mutta kaikilla vastaantulijoilla ei ollut rengastus ja kaasujalka aivan sopivassa suhteessa toisiinsa. Vaarallisin tilanne sattui pakettiauton kanssa, joka lähti heittelehtimään ja lopulta autojemme peräkulmat ohittivat toisensa vain muutaman sentin etäisyydeltä. Iltapäiväksi lumi oli sulanut pois ja paluu sujui muutenkin loistavasti.

Ai miten siellä meni? No ihan odotetusti, Itu sai Eh:n:
10 kuukautta vanha sininen narttu. Tällä hetkellä hänen kokonsa ja massansa eivät ole balanssissa. Hieman täyttynyt otsapenger. Liian pitkä kuono-osa. Oikeanlaiset silmät ja korvat. Elegantti kaula. Hieman pitkänmallinen. Hyvä luusto. Liikkeessä takaraajat ovat liian kapealla. Hyvä turkinlaatu ja väri.

Mutulle tuli toinen Viron sertti sijalta PN3. Yhtään hutia etelänaapuriin ei ole vielä tehty, toivottavasti niitä ei ainakaan montaa tule jatkossakaan.
3 vuotta. Vahva tyypikäs tricolournarttu, jolla erinomainen turkinlaatu ja rakenne. Oikea kallo, ei liikaa stoppia, kuono-osa vähän pitkähkö. Erinomainen ylälinja. Hyvä etuosa, oikea takaosa ja häntä. Liikkui hyvin. Hyvä esittäminen.
Tuomarina oli Peter Harsanyi Unkarista.

Matkaseuranamme tällä kertaa olivat Moira, joka uusi Rakveren Ropin junnusertillä, sekä Vainion Oona Taigan (Cinnaberry's Orange Blossom) kanssa. Taiga oli PN2 ja serti viimeisteli sen Suomen ja Eestin valionarvot! Onnea kummankin tukijoukoille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti