Sarjassamme hullut päähänpistot osa jotakin, tulipa ilmoitettua Joy BH-kokeeseen.Joy on ollut meillä se iloinen sohvaperuna. Kun nyt kuitenkin on niin, että kaikilla muilla meillä pennusta asti asuneilla collieilla on joku harrastustulos, niin pitipä se sitten Joyllekin saada. Ja eikun äkkilähdöistä varaamaan BH-koepaikka.
Kahden viikon intensiivitreenit tuottivat kohtuullista tulosta, asiaa tietysti helpotti se, että jos joku meidän koirista joskus on ollut hallinnassa, se on aina ollut Joy (ja no tietysti Lola, mutta se nyt on oma lukunsa). Tottelevaisuusosuus meni luvalla sanoen kehnosti, vaikka jäävät liikkeet onnistuivatkin yli odotusten. Seuraaminen oli sellaista lassietasoa, kulkeehan se matkalaukkukin mukavasti matkassa. Ekan kerran pitkästä aikaa tekisi mieli sanoa, että kyllä se kotona osaa, mutta kun siinä valehtelisin pahan kerran. Ei se todellisuudessa osaa, mutta varmaan tuossa pihassa treenaillessa autan vartalolla enemmän. "Kaupunkiosuus", joka Mäntässä tehdään seuran majalla sekin, meni sentään odotetusti putkeen. Mutta eipä noita lasketa, miten läpäistiin, kunhan läpäistiin, ja nyt Joy saa tituleerata itseään BH Joy Of Netiv HaAyitiksi!
Voi kuka kouluttaisi vielä yhden pienen Itun :-)
* * *
Samaan aikaan kotosalla Itu aktivoi itse itseään. Tomi oli tehnyt kukkamaata ja saatuaan sen valmiiksi oli hakenut kastelukannun kyljellään olevasta tynnyristä talvisäilöstä. Samassa tynnyrissä oli toinenkin kastelukannu, semmoinen puutarhakokoinen. Asiaa sen kummemmin ajattelematta Tomi oli mennyt täyttämään kastelukannuaan kaivolta ja hetken päästä näköpiiriin ilmestyi Itu kastelukannu suussaan.
- Mä haluan kanssa kastella kukkasia mun omalla kannulla, oli lukenut kissankokoisilla kirjaimilla Itun pään yläpuolella.
Mitä siinä muuta voi kuin nauraa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti