Jawan tokokisaura tuntuu olevan pokaaleita tulvillaan. Tai no, ei niitä varten varmaan koskaan tarvitse omaa huonetta (tai edes hyllyä palkintokaapista) hankkia, jos koira jatkossakin kisaa vaan kerran vuodessa rotumestaruuksissa, mutta enpähän todellakaan ole aiemmilla koirillani useammista ykkösistä huolimatta kerännyt tokoista samanlaisia palkintoja kuin Jawan kanssa. Tänä vuonna vuorossa olivat "kotikisat" Ulvilassa, tuomarina Tuija Sere. Aloitimme aamun hyvissä ajoin ja olimme kisapaikalla ottamassa hypyn 1,5 tuntia ennen kokeen alkua. Hyvä oli, että otettiin, nimittäin harjoitushypyllä jouduin ihan tosissani painostamaan Jawaa. Kannattaisi varmaan oikeasti harjoitella erilaisilla esteillä (tai ylipäätään harjoitella).
Arvonnasta tuli numero viisi, ja tie vei ensimmäiseen paikallaoloryhmään. Luoksepäästävyys sujui moitteettomasti, kymppi. Paikallaolossa oli kuulemma hitautta maahanmenossa, siitä puolikas pois. Oli tosiaan, liikkeessä oli omasta mielestäni muutakin vikaa, mutta eipä sitä näin päin sovi valittaa ;-) Ihan hyvillä pohjilla lähdettiin kuitenkin yksilösuorituksiin.
Kytkettynä seuraaminen alkoi huonosti, kun ryntäsin matkoihini samaan aikaan käskyn kanssa ja hihna kiristyi. Muuten seuraaminen oli kuulemma ihan mukavaa, tulos 8,5. Vapaana nykäys ja puolen pisteen vähennys jäivät pois. Jawa pysyi hyvin kontaktissa ja teki hyvät istumiset kaikkiin pysähdyksiin. Juoksu nyt oli ihmeellistä koikkelehtimista, kun ohjaajan polvi on sökönä, mutta tuli tuo mukana kuitenkin. Paremminkin voisi siis mennä, mutta liian vähällä treenillä tuo lienee riittävä.
Maahanmeno meni nopeasti ja oikein, kunnes piti nousta ylös. Ensimmäinen käsky ei aiheuttanut edes kunnollista nytkähdystä, joten päätin sitten antaa olla. Tuomari vielä varmisti, ettenkö aio antaa uutta käskyä. En. Liikkeen jälkeen sitten selitin, ettei se olisi noussut kuitenkaan. Kasi tuli, lisäkäskyllä oltaisiin saatu kutonen.
Luoksetulokin itsessään sujui hyvin, Jawa vain jäi turhan kauas. Korjasi itse lähemmäs, mutta oli edelleen mielestäni kaukana. Sivulle olisi voinut tulla nopeammin. Arvosana 8,5.
Tähän asti oli tiedossakin, että kyllä nämä jokseenkin sujuvat ja varsinainen jännitys tiivistyi kahteen viimeiseen liikkeeseen, jotka viime vuonna nollasimme (Nurmeksessa saimme siis 147,5 pistettä ja sen perusteella sanoinkin, että jos kaikista liikkeistä tulee pisteitä, ne riittävät ykköseen). Seisomisesta olin itsekin kovin epävarma ja Jawa ennakoi sitä tekemällä hienon maahanmenon valmistelevalle osuudelle. Otin koiran mukaan ja se pysähtyi käskyllä seisomaan. Vau! Pisteitä jäi jäljelle viisi, joka oli siis toistaiseksi riittävästi.
Hyppy on ollut meidän toinen murheenkryyni, hyppynouto kyllä sujuisi, mutta tuo lähettäminen ilman kapulaa ja/tai käsimerkkiä. Tällä kertaa homma toimi, ohjaaja vain möläytti vääriä pysähdyskäskyjä. Koira onneksi hämmentyneenä otti kuin ottikin sen oikean asennon ja pienestä rauhattomuudesta huolimatta arvosanaksi jäi kasi. Kahdeksan oli meidän päivän arvosana myös kokonaisvaikutelmasta. Itse olin kohtuullisen tyytyväinen siihen, että Jawa säilytti saman vireen läpi koko kokeen ja suoritti edelleen tehtävänsä juuri niin hyvin kuin ohjaaja oli sen kouluttanut.
Pisteitä edellä kuvaillusta suorituksesta tuli 167, joka siis riitti ykköstulokseen ja kolmanteen sijaan. Olimme jälleen mukana myös joukkuemestaruuden voittaneessa joukkueessa. Hyvä Satakunta ja hyvä meidän taitavat joukkuekaverit!
Kuvassa komeilee Jawan veljenpoika ja Itun isoveli Friby'n Torsten. Olipa mukava nähdä Maarit pitkästä aikaa, eikä tuo Rikikään hasssumpaa katseltavaa ollut. Muutenkin oli kaikkineen kiva päivä.
PS. Meillä oli vieraita viikonloppuna, kiitos Satu seurasta ja muustakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti