Kahvihammasta kolotti

Niin siinä sitten taas kävi, että kahvi oli loppu lauantaiaamuna. Eikä muuten ollut ensimmäinen kerta. Isompi kauppareissu tuli tehtyä jo torstaina ja seuraavan kerran on tarkoitus mennä vasta maanantaina, ja täältä korvesta on kauppaan matkaa 13 kilometriä. Mikä neuvoksi? Kauppa-auto tietenkin!

Meillä vielä toimii tämä loistava palvelu, ostokset tulevat melkein omaan tienhaaraan kaksi kertaa viikossa. No, maksaa ne tietysti pitää, mutta kuitenkin. Onneksi Jyri ei vielä osaa vaatia tikkaria joka käynniltä, niitä nimittäin on useita. Kahvi on niitä perustarpeita, joita en koskaan muista ostaa "oikeasta" kaupasta.

* * *

Koiralauma on sopeutunut Romeon lähtöön kohtuullisesti, ainakin paremmin kuin allekirjoittanut. Jawalta oli alkuun iskä ja Lolalta elämänkumppani hukassa, mutta hiljalleen elämä alkaa palata normaaleihin uomiinsa. Itu oli tänään karannut tarhasta ja viiletti hankikannolla naapurin pellolla. Kävin huikkaamassa neitiä takaisin ja hämmästynyt gepardi, joka ei ollenkaan ollut huomannut olevansa eksyksissä, ryntäsi kotiin ja suoraan syliin. Yhden pienen Itun jutuissa ei aina ole kovin paljoa Itua. Joskus sitten sitäkin enemmän.

Vanhojen muistelua colliepäivän innoittamana

Sunnuntaina visiteerasin SCY:n colliepäivillä, jossa muisteltiin vanhoja. Siitä lisää toisaalla myöhemmin, mutta pakko on kertoa tarina ammoisilta ajoita Romeon muistoksi. Ihan vaan siksi, ettei tämä(kään) juttu pääse unohtumaan...

Oli pk-koe jossakin täältä länteen. Aamusella ohjaajat koirineen menivät kentälle riviin kuulemaan tervetulosanoja ja tarkastukseen. Siellä oli isäntäkin Romeon kanssa, koira sievästi sivulla, kuten asiaan kuuluu. Mikä lie naapurin saksanpaimenkoirassa yleensä kovin hyväntahtoista herrasmiestä ärsyttänyt, mutta jostain syystä Romeo jäi tuijottelemaan tuota koiraa.

Olimme ennenkin todenneet, että Romeo oli taitava ärsyttämään toisia koiria ja sitten vetäytymään tilanteesta malliin "en se minä ollut, tuo vaan yhtäkkiä suuttui". Provosoivaksikin sitä saattoi nimittää. Tätä ilmeni myös näyttelykehässä ja eritoten sen laidalla. Ei koskaan itsensä lailla rauhallisesti käyttäytyville koirille, vaan niille, joista se reaktiokin sitten helposti irtosi. Tässä vaiheessa vielä huomautettakoon, että Romeo elämänsä aikana räjähti yhden ainoan kerran vieraalle koiralle (puolustautui kyllä joitakin kertoja, kun toinen tuli ensin päälle, mutta noin aloittajan ominaisuudessa). Olin tästä tapauksesta kovin ihmeissäni, kunnes tilanteen sivusta nähneet kertoivat, että "uhriksi" joutunut koira oli ensin ihan konkreettisesti sotkenut Romeon varpaat. Rosvon kanssa noita välienselvittelyjä sitten joskus sattuikin, kun reissaaminen ja naiset ruokkivat pikkuveljen egoa liiaksi.

Takaisin tuohon syksyiseen aamupäivään. Koirien viestintä olisi voinut kulkea vaikka tätä rataa.

- Miten joku voi olla noin typerännäköinen?
- Jaa mää vai?
- No sää. Etkä sä sitä paitsi ole vaan typerännäköinen, vaan ihan täysääliö! *muljauttaa silmiään*
- Jaa ihan oikeesti vai?
- No ootko jotenkin hidas, vai muuten ymmärryksessä puutteita *koputtaa itseään päähän*

Kumpikaan ohjaajista ei huomannut mitään, ulkopuolelta tuttu ihminen erotti hyvin Romeon elkeet ja saksanpaimenessa pikkuhiljaa nousevan raivon. Tässä vaiheessa tuomari tuli tutkimaan Romeon, joka käänsi huomionsa tuomariin ja heilutti tälle ystävällisesti häntää. Tuomari siirtyi eteenpäin ja Romeon huomio kääntyi takaisin sakemanniin. Silmistä oli luettavissa jo suora haistattelu.

Tuomari lähestyi saksanpaimenkoiraa ja ojensi kätensä tervehtiäkseen sitä. Samalla kamelin selkä katkesi, ja kyseinen koira hyökkäsi kohti Romeota kohtuullisin ääniefektein. Tuomari nyppäsi kätensä pois, ohjaaja sai tehdä vähän töitä, että sai sakemannin hallintaansa ja mitä tekee Romeo. Tapittaa viattomana isäntää silmiin ja heiluttaa häntää:
- Kato nyt, toikin ääliö haluais vaan tappaa mut, mutta tässä mä urheana istun. Kun me vaan ollaan yhdessä, niin kaikki on hyvin.

* * *

Ai miten se koe meni? No ihan tyypillisesti Romeolta, maasto toimi, jos janalta pääsi metsään, mutta tottis tökki. Tai ainakaan ne eivät onnistuneet samassa kokeessa. Eli ei koularia. Saksanpaimenkoiralla meni paremmin, taisi olla kokeen paras. Ja hyvä niin, hieno koirahan se oli sekin (tuli vaiheita myöhemmin seurailtua, kun sattui vahingossa vastaan tulemaan).

* * *

Vanhan tositarinan jälkeen puhdas fiktio. Romeota ikävöidessäni minua on ihan suunnattomasti lohduttanut ajatus siitä, että se pääsi vuosien jälkeen tapaamaan koirakavereitaan. Isoveljeään tietysti, mutta myös Nekku-malia, jota se rakasti niin kovin. Kaikkia collieystäviään, vaimojaan ja erityisesti Mufasaa. Näen nuo kaksi urosta kävelemässä kylki kyljessä rentoina rinnakkain niityn läpi kulkevalla polulla ja ikäänkuin juttelevan, mitä kaikkea on tapahtunut edellisen tapaamisen jälkeen. Lämpimässä. Onnellisina.

Romeo 1995-2009

Mä en tahdo käydä yksin nukkumaan,
Kun mä tiedän, että tuskin unta saan.
Kun yksinäisyys valtaa vuoteen jalkopään,
Ikävään vangiksi jään.

Nämä kadut tämän pikkukaupungin
Olen kävellyt mä kerran ennenkin
Ja mä kuulen, että aivan yhtä lohduton
Kuin silloin sävel askelteni on.
(Yö: Rakkauden vahvistama)

Unforgettable weekend

Tampere International Show Saturday 14th March
Ch. Juniperhill's Bucanera "Jawa" 2nd Best Bitch, CACIB

Puppy Meeting, Levo Logde, Sunday 15th March
Seven of our nine pups were there. Thanks to all owners and our friends, who helped us! Photos can be found in our album.

Uskomaton viikonloppu

Tampereen näyttelystä ei sitten paljoa toipumisaikaa jäänyt, sunnuntaina pidettiin ensimmäiset "Itujen" pentutreffit.

Peräti seitsemän yhdeksästä pennusta tuli paikalle, suuri kiitos omistajille aktiivisuudesta. Päivän ohjelmasta voi lukea lisää uudesta Alueviesti -lehdestä. Varoitus jo ennakkoon, kyseinen pdf on isokokoinen! Tässä pari kuvaa esimauksi, lisää meidän albumissa. Laittelen sinne kuvia vielä myöhemminkin, kunhan tuolta maailmalta tulee. Albumissa on myös uusia poseerauskuvia kaikista osallistuneista!

Vielä kerran kiitos kaikille, että tulitte. Kiitos siitä, että pidätte kakaroista niin hyvää huolta. Kiitos Annelle, Lindalle, Jaanalle ja Tarjalle yhteistyöstä. Viikonloppu oli niin uskomaton, että toipuminen taitaa kestää vielä kauan, olo on kuin Oscar-voittajalla. Kiitos :-)

Tampere KV: Jawa PN2 CACIB

Tampereen näyttelyssä meitä odotti parikin yllätystä. Arvostelut ja lyhyet kommentit seuraavana, nartut arvosteli Gert Christensen:

Itu PEK3

9 kuukautta, pieni feminiininen, pitkä narttumainen pää. Saksipurenta. Hyvä alaleuka, kauniit silmät, minimaalinen stoppi, hyvin asettuneet korvat, hyvä kaula, ylälinja voisi olla kiinteämpi, hyvin asettunut häntä, rungon pitää kehittyä, hyvin kulmautunut, hieman pihtikinttuinen, liikkuu erittäin ahtaasti takaa, epävakaasti edestä, hyvä turkki, mukava luonne.

Täysin odotettua lukuunottamatta kokoluonnehdintaa pieni. En nyt nimittäisi 55 cm korkeaa, 23-kiloista pentuluokan narttua pieneksi. Vanha vamma näkyy vieläkin takaliikkeissä, mutta eteenpäin mennään koko ajan ja olen toiveikas sen suhteen. Tällä kertaa käytös oli jo parempaa: parin viikon takainen kaatuminen mätsärikehässä sattui sen verran sekä henkisesti että fyysisesti, että hihnassa kulkeminenkin tuli vihdoin opeteltua. Poseerata Itu nyt on osannut "aina".

Mutu AVO T

2,5 vuotta, suuri narttu, feminiininen pää ja ilme, saksipurenta, tummat silmät, liian alas asettuneet korvat, hyvä kaula ja ylälinja, vahva runko, hyvin kulmautunut, hyvä luusto, iloinen häntä liikkeessä, suuri turkki, mukava luonne.

Mutun suhteen arvosana oli yllätys, eikä arvostelukaan oikeastaan kerro, mistä "ruma" nauha tuli. Onneksi tuomari selvensi asiaa sanallisesti: Mutu oli vaan kerta kaikkiaan liian vahva ja urosmainen hänelle. Saimmepa asialla kunnon naurutkin, sillä tulin tähän vastanneeksi, että hän saa vapaasti olla sitä mieltä, minusta vaan on syytä tehdä uroksille jotain, jos Mutu vaikuttaa maskuliiniselta. No, allekirjoitan tuon tokaisuni edelleen, tosiasiassa olen ollut todella huolissani urosten tilasta jo 2006 keväästä asti, jolloin Romeo, jota olen aina toivonut hieman vahvemmaksi, näytti näyttelykehässä karhulta!
Suussa Mutulla siis ei ole mitään ongelmaa, sen voi jokainen tulla halutessaan itse toteamaan.

Jawa VAL ERI1 PN2 CACIB

5 vuotta, hyvä koko, kaunis feminiininen pää ja ilme, saksipurenta, kauniit tummat silmät, hyvin asettuneet korvat, hyvä kaula ja ylälinja, hyvä runko, hyvin kulmautunut, hyvä luusto, liikkuu hyvin, hyvä turkki, mukava luonne.

Jawan suhteenkin tuli pieni yllätys, en kyllä kotoa lähtiessä ajatellut, että Suomen cacibin kanssa ajeltaisiin kotiin. Yhtä enää uupuu: määrä, aika ja tuomarit olisivat kasassa, mutta yhtä maata ollaan vailla inttivalion arvoon. Edelle jäivät Anne ja Toini, lämpimät onnittelut kauniille voittajalle!
KIITOS taas kaikille avusta, tuesta, onnitteluista jne. Oli ihana, vaikkakin raskas ja vähän stressaavakin päivä.