Hugolaisia

Sain Lindalta ihanaa postia, kuvia Hugon tyttärenpojista Siniketun Wishmakerista ja Wishmasterista (Denfris Imperial Choice At Fridens - Siniketun Nightwish). Mitä sitä kummemmin alustamaan, kuvat puhukoot puolestaan.

Palovammoja ja suuria tunteita erkkarissa

Ihana päivä collieiden erikoisnäyttelyssä Helsingissä takana. Tapasin paljon tuttuja ihania ihmisiä, tutustuin muutamaan uuteenkin. Näin lukuisia upeita koiria ja taisipa siinä pariin otteeseen hiipiä kyynelkin silmäkulmaan. Osa niistä imeytyi Jawan kauluksiin valioluokan voiton jälkeen. Lopullinen sijoitus oli PN3. Paikalla oli 76 toinen toistaan kauniipaa koiraa, joten tulos kyllä tyydyttää. Normaalistikin Jawa rakastaa esiintymistä ja uskoo olevansa muita kauniimpi, mutta tänään se säteili ja todella halusi voittaa. Mutu sai ERIn, mutta sijoitus jäi tällä kertaa haaveeksi. Jossain vaiheessa päädyin Blackyn (BH Leaftribe Old Black Joe) hihnanjatkeeksi ja siellä sitä lopulta keikuttiin PU3-sijalla. Hieno päätös hienolle päivälle.

Erityisen hienoa oli nähdä Hugon elävän edelleen lapsissaan ja lapsenlapsissaan, niin tunnistettavissa ovat tutut piirteet Lunassa, Kidessä ja Irwinissä.

Toivottavasti jostain löytyy vielä tuulitukkakuvia, jotta saataisiin dokumentti siitä, että olin kerrankin jaksanut kunnostaa koirani pohjia myöten. Jawastakin otettiin vielä muovikassillinen karvoja pois näyttelyä edeltävänä iltana.

Jaa niin mitä palovammoja? No tuulessa pienesti aurinko poltti, ja niinpä kaulani sai pinkillä ympäröidyn valkoisen sydänkoristeen muistoksi. Kuumotus laskenee aikanaan ;-)

Jawa ERI1 PN3 tuomari Joyce Skillbeck, Iso-Britannia

Hyvä pää ja ääriviivat, hyvät kylkikaaret. Hyvin rikottu väri. Esitetään erinomaisessa turkissa ja kunnossa.

Mutu ERI tuomari Joyce Skillbeck, Iso-Britannia

Puhdas tasapainoinen pää. Hyvä kaulan kaari. Kaunis ylälinja. Hyvä polvikulma. Hyvin tasapainoinen. Liikkui ja esiintyi hyvin. Esitetään ensiluokkaisessa kunnossa.

Speciality Show in Helsinki

Sunny day, lots of friends, beautiful collies. Almost perfect day!

Jawa showed herself like she never has done before. She's always eager, but today she wanted to win. Well, she didn't win the whole show, just the champion class and was finally placed 3rd in Best Bitch. Mutu got EXC, and his brother Blacky was 3rd Best Male.

Taas wanhoja traktoreita

Yllättäen tulleen vapaapäivän käytimme taas vanhoja traktoreita ihmettelemässä. Tyrwään Zetoristejen Zetoristipäivää vietettiin Auto- ja Traktorimuseolla. Museossa on kuvaaminen sallittua, joten pienesti kuvasatoa ohessa.

Kuulumisia Harjavallasta

Pakkohan sitä on viimeinen "vapaa" viikonloppu yrittää johonkin koiramaiseen käyttää, joten lauantaiaamuna kohti Harjavaltaa mars.

Varsinainen työmaa oli nahkakehässä, jossa olin luvannut avustaa ala-asteelta asti tuttua luokkakaveriani. Homma pelitti ihan mukavasti ja tuloksena oli Sunnylle EH4. Toivottavasti vielä näytelmäkärpänen puraisisi kunnolla, vaikka se "pakollinen" tulikin nyt hoidettua.

Loppupäivä meni sitten pitkäkarvoja ihmetellessä. Sukulaiskoiria oli paikalla pilvin pimein, mutta pari pitää mainita ihan erikseen. Lolan tytär Nelly (TK1 BH Friby'n Onsdag Flicka) päätyi sijalle PN3 ja Nellyn poika (siis samalla Mutun veli) Rinssi (Leaftribe Black As Night) oli isossa avoimessa luokassa ERI2. Jawan isoveli Vertti (FI MVA Juniperhill's Antique Silver) oli VSP-veteraani. "Sukuunpyrkyri" Nicky (FI MVA BH TK2 Woolmill's DeBrau Jever) oli VSP. Moni jää kyllä mainitsemattakin, sen verran kylmää ja kosteaa oli, että en ala edes arvailla, kuka sijoittui mitenkin. Kuvassa tällä kertaa Rinssi, kuva jälleen Satu Havukaisen viime viikonloppuna ottamia.

Myös nuorisoa oli paikalla, eli "mummoiluakin" oli taas. Viimeisimmästä Friby-pentueesta mukana oli Inka (Friby'n Ultra Bra). Näille pennuille olenkin sitten montaa kautta "mummo", kun takaa löytyvät niin Lola, Romeo kuin Tuttikin. Ja kyllä niitä taitaa kaikkia löytyä myös Inkasta, kun aikansa katselee. Harmi, ettei tästä ole kuvadokumenttia, mutta ilmankosteus oli vaan kerrassaan lamauttava, takin lisäksi kastuivat niin liivi, paita ja alusvaatteetkin. Pieni Jacky-karhukin oli paikalla ja lämmitti sormia ihanasti. Ja sitten siellä oli Jackyn isosisko, Hugon tyttärentytär Heta (Suvituikun Izebell), joka muistuttaa huimasti äitiään. Ja monta muuta.

Jossain vaiheessa viime kuussa oli sellainen olo, että haluan vain vanhat koirani takaisin, viis mistään muusta. Edelleen iskee haikeus, kun näkee sukulaiskoirissa niin tuttuja piirteitä. Mutta siinä on mukana myös vähän iloa, ripaus onnea siitä, että voin nähdä noiden rakkaiden vanhojen koirieni piirteitä uusissa sukupolvissa. Niiden kautta ne ovat edelleen olemassa. Eivät aivan yhtä läsnä kuin eläessään, mutta olemassa. Läsnä.

Yksi tuoreehko kuva ja arkistojen aarre rinnakkain

Jep, kuten mainitsin, meillä oli viime viikonloppuna vieraita. Satun kameran eteen löytyi Jawan veljenpoika (ja samalla Itun isoveli) Riki, jota itsekin kuvasin, mutta melkolailla vaatimattomammin tuloksin. Satu on ennenkin kuvannut koiriani ja ihan pakko oli kaivaa yksi vanhempi kuva näytille.

Oheisissa kuvissa poseeraavat siis Ee Mva Bh Juniperhill's Bucanera (Friby'n Olé - Friby'n Giggiolina) ja Friby'n Torsten (Juniperhill's Bandolero - Shady Lady Of Netiv HaAyit) suunnilleen samanikäisinä. Molemmat kuvat on ottanut Satu Havukainen. Kiitos Satu vielä kerran!!

Tässä vaiheessa täytyy myöntää, että "mummoilu" on ihanaa. On aivan uskomattoman hienoa nähdä nuorissa koirissa omien "vanhojen" piirteitä ja seurata, miten ne alkavat enemmän ja enemmän muistuttaa tuttuja sukulaisiaan.

BH-koe Mäntässä 8.5.

Sarjassamme hullut päähänpistot osa jotakin, tulipa ilmoitettua Joy BH-kokeeseen.

Joy on ollut meillä se iloinen sohvaperuna. Kun nyt kuitenkin on niin, että kaikilla muilla meillä pennusta asti asuneilla collieilla on joku harrastustulos, niin pitipä se sitten Joyllekin saada. Ja eikun äkkilähdöistä varaamaan BH-koepaikka.

Kahden viikon intensiivitreenit tuottivat kohtuullista tulosta, asiaa tietysti helpotti se, että jos joku meidän koirista joskus on ollut hallinnassa, se on aina ollut Joy (ja no tietysti Lola, mutta se nyt on oma lukunsa). Tottelevaisuusosuus meni luvalla sanoen kehnosti, vaikka jäävät liikkeet onnistuivatkin yli odotusten. Seuraaminen oli sellaista lassietasoa, kulkeehan se matkalaukkukin mukavasti matkassa. Ekan kerran pitkästä aikaa tekisi mieli sanoa, että kyllä se kotona osaa, mutta kun siinä valehtelisin pahan kerran. Ei se todellisuudessa osaa, mutta varmaan tuossa pihassa treenaillessa autan vartalolla enemmän. "Kaupunkiosuus", joka Mäntässä tehdään seuran majalla sekin, meni sentään odotetusti putkeen. Mutta eipä noita lasketa, miten läpäistiin, kunhan läpäistiin, ja nyt Joy saa tituleerata itseään BH Joy Of Netiv HaAyitiksi!

Voi kuka kouluttaisi vielä yhden pienen Itun :-)

* * *

Samaan aikaan kotosalla Itu aktivoi itse itseään. Tomi oli tehnyt kukkamaata ja saatuaan sen valmiiksi oli hakenut kastelukannun kyljellään olevasta tynnyristä talvisäilöstä. Samassa tynnyrissä oli toinenkin kastelukannu, semmoinen puutarhakokoinen. Asiaa sen kummemmin ajattelematta Tomi oli mennyt täyttämään kastelukannuaan kaivolta ja hetken päästä näköpiiriin ilmestyi Itu kastelukannu suussaan.
- Mä haluan kanssa kastella kukkasia mun omalla kannulla, oli lukenut kissankokoisilla kirjaimilla Itun pään yläpuolella.
Mitä siinä muuta voi kuin nauraa?

Taas pokaaleita tokomestaruuksista

Jawan tokokisaura tuntuu olevan pokaaleita tulvillaan. Tai no, ei niitä varten varmaan koskaan tarvitse omaa huonetta (tai edes hyllyä palkintokaapista) hankkia, jos koira jatkossakin kisaa vaan kerran vuodessa rotumestaruuksissa, mutta enpähän todellakaan ole aiemmilla koirillani useammista ykkösistä huolimatta kerännyt tokoista samanlaisia palkintoja kuin Jawan kanssa.

Tänä vuonna vuorossa olivat "kotikisat" Ulvilassa, tuomarina Tuija Sere. Aloitimme aamun hyvissä ajoin ja olimme kisapaikalla ottamassa hypyn 1,5 tuntia ennen kokeen alkua. Hyvä oli, että otettiin, nimittäin harjoitushypyllä jouduin ihan tosissani painostamaan Jawaa. Kannattaisi varmaan oikeasti harjoitella erilaisilla esteillä (tai ylipäätään harjoitella).

Arvonnasta tuli numero viisi, ja tie vei ensimmäiseen paikallaoloryhmään. Luoksepäästävyys sujui moitteettomasti, kymppi. Paikallaolossa oli kuulemma hitautta maahanmenossa, siitä puolikas pois. Oli tosiaan, liikkeessä oli omasta mielestäni muutakin vikaa, mutta eipä sitä näin päin sovi valittaa ;-) Ihan hyvillä pohjilla lähdettiin kuitenkin yksilösuorituksiin.

Kytkettynä seuraaminen alkoi huonosti, kun ryntäsin matkoihini samaan aikaan käskyn kanssa ja hihna kiristyi. Muuten seuraaminen oli kuulemma ihan mukavaa, tulos 8,5. Vapaana nykäys ja puolen pisteen vähennys jäivät pois. Jawa pysyi hyvin kontaktissa ja teki hyvät istumiset kaikkiin pysähdyksiin. Juoksu nyt oli ihmeellistä koikkelehtimista, kun ohjaajan polvi on sökönä, mutta tuli tuo mukana kuitenkin. Paremminkin voisi siis mennä, mutta liian vähällä treenillä tuo lienee riittävä.

Maahanmeno meni nopeasti ja oikein, kunnes piti nousta ylös. Ensimmäinen käsky ei aiheuttanut edes kunnollista nytkähdystä, joten päätin sitten antaa olla. Tuomari vielä varmisti, ettenkö aio antaa uutta käskyä. En. Liikkeen jälkeen sitten selitin, ettei se olisi noussut kuitenkaan. Kasi tuli, lisäkäskyllä oltaisiin saatu kutonen.

Luoksetulokin itsessään sujui hyvin, Jawa vain jäi turhan kauas. Korjasi itse lähemmäs, mutta oli edelleen mielestäni kaukana. Sivulle olisi voinut tulla nopeammin. Arvosana 8,5.

Tähän asti oli tiedossakin, että kyllä nämä jokseenkin sujuvat ja varsinainen jännitys tiivistyi kahteen viimeiseen liikkeeseen, jotka viime vuonna nollasimme (Nurmeksessa saimme siis 147,5 pistettä ja sen perusteella sanoinkin, että jos kaikista liikkeistä tulee pisteitä, ne riittävät ykköseen). Seisomisesta olin itsekin kovin epävarma ja Jawa ennakoi sitä tekemällä hienon maahanmenon valmistelevalle osuudelle. Otin koiran mukaan ja se pysähtyi käskyllä seisomaan. Vau! Pisteitä jäi jäljelle viisi, joka oli siis toistaiseksi riittävästi.

Hyppy on ollut meidän toinen murheenkryyni, hyppynouto kyllä sujuisi, mutta tuo lähettäminen ilman kapulaa ja/tai käsimerkkiä. Tällä kertaa homma toimi, ohjaaja vain möläytti vääriä pysähdyskäskyjä. Koira onneksi hämmentyneenä otti kuin ottikin sen oikean asennon ja pienestä rauhattomuudesta huolimatta arvosanaksi jäi kasi. Kahdeksan oli meidän päivän arvosana myös kokonaisvaikutelmasta. Itse olin kohtuullisen tyytyväinen siihen, että Jawa säilytti saman vireen läpi koko kokeen ja suoritti edelleen tehtävänsä juuri niin hyvin kuin ohjaaja oli sen kouluttanut.

Pisteitä edellä kuvaillusta suorituksesta tuli 167, joka siis riitti ykköstulokseen ja kolmanteen sijaan. Olimme jälleen mukana myös joukkuemestaruuden voittaneessa joukkueessa. Hyvä Satakunta ja hyvä meidän taitavat joukkuekaverit!

Kuvassa komeilee Jawan veljenpoika ja Itun isoveli Friby'n Torsten. Olipa mukava nähdä Maarit pitkästä aikaa, eikä tuo Rikikään hasssumpaa katseltavaa ollut. Muutenkin oli kaikkineen kiva päivä.

PS. Meillä oli vieraita viikonloppuna, kiitos Satu seurasta ja muustakin.

Vappuhulinaa

Vappuaattona kävimme kyläilemässä Jyrin kummitädillä ja oli siinä pienellä miehellä ihmetystä kerrakseen, kun viisi kuukautta vanhempi Rasmus-poika jo konttasi. Muutenkin päivä meni pitkälti jutellessa ja pienien ihmisten touhuja ihmetellessä, tietysti tupee tuli uusittua ;-)

Vappuaamuna suuntasimme jälleen kerran Vammalan torille vanhojen moottoriajoneuvojen Vappuparaatia ihmettelemään. Jyri oli retkestä ihan innoissaan eikä Itukaan kovin masentuneelta vaikuttanut. Ihmisiä ja nähtävää oli paljon, ja tulipa Jyrin kuulosuojaimillekin taas käyttöä Zetorien ajellessa paraatissa ohi. Alla pari kuvaa, ihmishulinassa kuvaaminen on vaan kovin turhauttavaa, kun aina jonkun takamus sojottaa kameran ja kohteen välissä.

Jaa minkä Zetorien? No niiden vanhojen, tietysti. Tyrwään Seudun Zetoristit on yli 100-jäseninen rekisteröity yhdistys, joka takaa, että täkäläiset tunnistavat Zetorin käyntiäänestä vielä vuosien päästäkin.

Paraati sujui totutusti, tietenkin. Vuosi vuodelta minua harmittaa aina enemmän, että kauneimman menopelin äänestykselle on varattu aivan liian vähän aikaa. Kun paraati alkaa klo 12, äänestysaika päättyy jo klo 13 enkä mitenkään ole minään vuonna vielä ehtinyt äänestyspisteelle siihen mennessä. Saati että olisin ehtinyt tarkastella, mikä kulkuneuvoista mielestäni ansaitsee voiton. Makuasioita, sano, mutta kuitenkin. Tänä vuonna voiton ilmeisesti vei pinkki Cadillac, jota kuvasinkin viime vuonna. Perinteinen ja varma valinta, mutta niinhän tällaisissa massatapahtumissa usein käykin.