Colliekansaa puhuttaa tänään uuden yhdistyksen, Aktiivicolliet ry:n, perustaminen. Mielenkiintoista on nähdä, miten homma ottaa tuulta alleen. Itseltäni jäsenmaksu jää vielä maksamatta, sillä rotujärjestölle tästä perheestä vuosittain maksettava 35 euroa ei kaipaa kaverikseen ylimääräistä 15 euroa. Varsinkaan, kun tällä hetkellä ei ole mitään varmaa tietoa siitä, mihin rahat menevät - neljän euron alennus yhdestä luentotilaisuudesta ei vielä riitä ainakaan minulle porkkanaksi.
Se luentotilaisuus, se on mielenkiintoinen. Olin reilu vuosi sitten Jawan kanssa Markon koulutuksessa ja tykkäsin. Kovasti. Se olikin se ainoa kerta, kun olen Collieyhdistyksen koulutuksissa tällä vuosituhannella käynyt. Markon kyllä muistan kilpailemassa jo collieidensa kanssa, tekemässä suorituksia, jotka aika monelta jäävät haaveeksi "oikeidenkin" palveluskoirien kanssa. Puhumattakaan collieharrastajista.
Olen useampaankin otteeseen muistellut kaiholla Harjavallan pk-mestaruuksia 1994, sieltä dinosaurusten aikakaudelta. Kisoja, joissa hakumestaruus ei irronnut helpolla, vaan vielä neljänneksikin sijoittunut Greengrove Blue Lundyn sai pisteitä 258 (ja koulutustunnuksen). Vilianderin 42 pistoa voittajan hakuradan ensimmäiselle 50 metrille. Ja ennen kaikkea sitä mahtavaa, mukavaa, yhteen hiileen puhaltavaa fiilistä, mikä kokeessa vallitsi ainakin silloisen tuoreen rodunharrastajan näkökulmasta, joka oli puoli päivää piilotettuna hakumetsään. Hakumetsään siksi, että se homma oli tuttua jo kymmenen vuoden ajalta.
Yleensä samaan hengenvetoon olen pahoitellut sitä, että sekä kilpailevien collieiden määrä että taso on tuosta laskenut. Toki vielä seuraavana vuonna 50-vuotisjuhlilla kaikkiaan kaksitoista koiraa sai koulutustunnuksen. Koko 2000-luvulla mestaruuskokeissa (9 kpl) koulutustunnuksen on saanut yhteensä 29 koiraa. Siis vain hieman yli 3/vuosi. Viimeisen kolmen vuoden aikana koulutustunnuksen on ko. kokeessa saanut yhteensä kolme koiraa, jotka kaikki ovat kilpailleet I-luokassa. Puhumattakaan siitä, että muutenkaan pk-puolella tulosta tekeviä koiria on enää kourallinen. On todellakin aihetta painaa paniikkinappulaa.
Silti. Aktiivicolliet ry toki ilmoittaa nettisivuillaan, että se ei halua kilpailla rotujärjestön kanssa, vaan toimia yhteistoiminnassa kaikin mahdollisin tavoin. Miksei tuota mukavalta vaikuttavaa luentotilaisuutta voitu järjestää Collieyhdistyksen alaisuudessa? Jos Aktiivicolliet ry:lle riittää jäseniä, pitäisi näissä harrastajissa, jotka ovat riittävän aktiivisia perustaakseen uuden yhdistyksen, olla sen verran määrän ja kokemuksen tuomaa auktoriteettia, että yhdistykseltä tulee lupa toimia. En vaan mitenkään pysty näkemään syytä, miksi yhdistys tämän eväisi. Ja mitä sitten, vaikka eväisikin? Seuraavaan vuosikokoukseen sitten vaan kaikki aktiiviset ihmiset paikalle ja vaikuttamaan asioihin. Viime kokouksessa taisi hallitukseenkin päästä ilman äänestystä, joten tunkua tuskin liikaa on ;-)
Jos joku on lukevinaan yltä pientä närästystä jakautumista kohtaan, voi onnitella itseään, sillä on siinä aivan oikeassa. Asun pienellä paikkakunnalla, jossa on monta koirayhdistystä. Monta siksi, että ihmiset eivät mahdu samaan yhdistykseen ja osittain siksi, että yhdessä yhdistyksessä voi kerrallaan olla vain yksi puheenjohtaja. Tällainen hajauttaminen on hirvittävää resurssien haaskaamista, yksi iso ja vireä yhdistys saisi paljon enemmän aikaan kuin monta pientä toimijaa tahoillaan, olivatpa he miten aktiivisia hyvänsä. Demokratia vaan on siitä kurjaa, että siinä joutuu joskus neuvottelemaan ja sopimaan asioista. Yhdistymisvapaus taas on siitä mukavaa, että voi perustaa juuri sellaisen yhdistyksen, joka sopii omaan ideologiaan. Miten kauan jäsenten ideologiat pysyvät riittävän yhtenäisinä, jotta yhdistys voi toimia ajaen edes pääosan jäseniensä etuja, riippuu monestakin seikasta. Siitä kuitenkin riippuu suoranaisesti myös se, selviääkö yhdistys vai hautautuuko se lukemattomien toimimattomien yhdistyksien joukkoon. Henkilökohtaisesti toivon, että hiljaista hiipumista ei tällä kertaa tapahdu, vaan Aktiivicolliet ry voidaan jossain vaiheessa tarpeettomana sulauttaa rotujärjestöön ja vähäiset resurssit käyttää koko rodun yhteiseksi hyväksi, ilman kuppikuntaisuutta.
Kuvassa vanhojen muistelun kunniaksi aina aktiivinen Rosvo tulee puun takaa.
JK. Olen itse paperiharrastaja, ts. olen aina ollut mukana yhdistystoiminnassa, silloinkin, kun aktiivisemmin kouluttelin itse koiriani. Paperilla on helppoa harrastaa ja luoda visioita. Lämpimästi toivon Aktiivicollieille menestystä erittäin hienosti laadittujen nettisivujen tuomisessa käytäntöön!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti