Olen aina joskus hämmästellyt, miten pienistä asioista ihminen tuleekaan onnelliseksi. Siitä huolimatta Jyrin puuhia katsellessa muistaa tuon vielä useammin.Olimme perjantaina ale-ostoksilla Ideaparkissa ja EuropeHousen ohi kävellessämme heitin Tomille huvikseni, että pitäisiköhän Jyrille ostaa discopallo, kun poika tykkää niin kovasti katsella erilaisia valoja. Ko. kaupassa oli vielä valikoimaakin ja vähän naureskellen päädyimme sellaiseen joulukuusenpallon kokoiseen peilipalloon. Alunperin suunnittelimme ripustavamme sen Jyrin turvakaukalon kahvaan, mutta sepäs ei reissun päällä niin vain onnistunutkaan.
Kun tulimme kotiin ja purimme kassit, discopallo päätyi väliaikaissijoitukseen Jyrin hoitopöydän päällä roikkuvan mobilen häntään. Koko päivän ostoksilla tassuttelusta väsyneenä heittäydyin Jyrin kanssa sängylle tarkoituksena torkahtaa ja pyysin Tomia sammuttamaan kattolampun. Niin tapahtuikin, mutta samalla liikkumisen aiheuttama ilmavirta sai mobilen ja siinä mukana discopallon pyörimään. Kun isommat valot sammuivat, osui meillä yövalona käytössä oleva hyllyvalo discopalloon ja valtava määrä valokuvioita alkoi tanssia pitkin makuuhuoneen seiniä. Ihan muutaman sekunnin kuluttua Jyri huomasi tapahtuneen ja siitä se alkoi - melkein kolme tuntia kestänyt taukoamaton nauru! Ei sitä itsekään voinut sitten silmiään ummistaa, kun toisen ilo oli niin tarttuvaa.
Kuva on valitettavasti kovin suttuinen, mutta toivottavasti siitä on aistittavissa edes osa kaikesta tuosta ilosta ja ihmetyksestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti