Eilen kävimme Joyn ja Jyrin kanssa retkellä Helsingissä. Joy osallistuu lonkkavikaisten koirien kipututkimukseen Helsingin Yliopiston Eläinsairaalassa ja kävimme nyt ensimmäisellä käynnillä Viikissä.
Taustaa: Joy alkoi oireilla lonkkiaan kolaroituaan Jawan kanssa noin kahhdeksan kuukauden ikäisenä. Se välikuvattiin ja tulokseksi arvioitiin C/D ilman nivelrikkoa. Ontuminen ja muukin oireilu loppui noin kuukaudessa. Kun tuli aika ottaa oikeat lonkkakuvat, olivat lonkat kuitenkin huonontuneet ja ne lausuttiin Kennelliitossa D:ksi ensimmäisen asteen nivelrikolla, odotin niitä kyllä pahempina. Joy pysyi oireettomana ja eli täysin normaalia elämää 4,5-vuotiaaksi, kunnes vajaa vuosi sitten ajelimme Ylihärmään näyttelyyn. Auto oli ilmeisen vetoinen ja kun pääsimme perille, Joy ontui takajalkojaan. Näyttely päättyi Joyn osalta ennenkuin ehti alkaakaan särkylääkkeen syömiseen, nykyisillä antidoping-säännöillä se kun tarkoitti automaattisesti myös kehästä pois jäämistä.
Muutaman päivän Rimadyl-kuuri sai Joyn toipumaan lähes entiselleen. Uusi autoilutestaus johti samaan tulokseen, ontuminen alkoi uudelleen. Vartin matkan Joy kestää talvellakin, mutta vähänkään pidempi oleskelu autossa jumittaa koko takapään. Viimeisen vuoden aikana oireet ovat hitaasti pahentuneet, mutta niin vähän, että satunnaisia särkylääkkeiden antamisia lukuunottamatta olemme selvinneet kohtuullisesti.
Huomasin kipututkimuksesta juttua Collieyhdistyksen foorumilla ja soitin aikalailla välittömästi Joyn toiselle omistajalle tiedustellakseni hänen mielipidettään Joyn ilmoittamisesta mukaan. Lupa tuli ja niin hyökkäsimme kyselykaavakkeen kimppuun. Pienten vastoinkäymisten jälkeen saimme tiedot toimitettua ja vuodenvaihteessa tuli kutsu ensimmäiselle käynnille.
Siispä koira, poika ja anoppi autoon, nenä kohti pääkaupunkia ja menoksi. Jyri jäi mummin kanssa sukuloimaan muutaman kilometrin päähän isotädin luo ja me Joyn kanssa jatkoimme Viikkiin. Hetken odoteltuamme projektin vetäjä Anna Hielm-Björkman tuli hakemaan meidät - juoksemaan. Ensin katsottiin Joyn liikkumista ulkona ja sen jälkeen siirryttiin sisätiloihin kiipeilemään mm. portaita ja lopulta askelvoimatesteihin, joka tiesi lisää liikuntaa. Tutkimus sujui mukavasti ja Joykin oli yllättävän yhteistyöhaluinen. Lopuksi Joysta otettiin vielä verikoe ja luustokuvat, odotusajaksi omistajalle varattuna reilusti paperitöitä useamman kyselykaavakkeen muodossa. Sitten meidät kotiutettiin tutkimukseen kuuluvien ruokien kanssa. Seuraava käynti on kahden viikon kuluttua, jossei kokeista tai kuvista ilmene mitään sellaista, joka estäisi meitä osallistumasta loppututkimukseen.
Kaikkineen tutkimus vaikutti näin "asiakkaan" näkökulmasta erittäin ammattimaiselta ja olen hyvin iloinen, että päätimme osallistua, vaikka Joy onkin ollut vähän kankeana eilisen ja tänään. Toivottavasti emme osu lume-ryhmään ja toivottavasti meille (ja ehkä monelle muullekin) on tästä apua! Joka tapauksessa odotan seuraavaa käyntiämme mielenkiinnolla!
Kotimatkalla poikkesimme vielä Jyrin isotädillä syömässä ja moikkaamassa Nummen perhettä. Kiitos Pirkko ja Veksi, mukavaa oli!
Kuvassa Joy ja Jyri toipuvat kimpassa raskaasta reissusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti