Joyn kipututkimuksen toinen käynti oli torstaina, en vaan ole Turun näyttelyn ja pienen nuhanenän vuoksi ehtinyt raportoida siitä aiemmin. Taas pakattiin koko perhe autoon, tällä kertaa pääsi Tomikin mukaan. Jyrihän nyt on jo vanha tekijä näillä Helsingin matkoilla.
Anne toivotti meidät tervetulleiksi, ja ensin käytiin läpi samat juoksemiset kuin viimeksikin, tosin nyt ulkoliikunta kuvattiin myös videolle. Askelvoimatestit menivät tosi helposti, kun Tomi laitettiin narun päähän ja Joy tuli mattoa pitkin kohti minua. Vielä täytettiin kyselykaavakkeet ja sitten edessä oli tämän kerran jännittävin osuus: viimekertaisten kuvien analysointi.
Ensin hyvät uutiset: Joyn kyynärät, polvet ja selkä ovat täysin normaalit, ilman ylimääräisiä rikkoja, löysyyksiä tms. Myös verikoetulokset aivan lievää ALAT-arvon nousua, jota kuitenkin varmuuden vuoksi tutkitaan lisää uusista verikokeista, lukuunottamatta olivat puhtaat. Mutta ne lonkat, voi hirvitys! Rikkoa on tullut lisää sen verran reilusti, että ei tarvitse olla mikään asiantuntija ymmärtääkseen, ettei koiran lonkkien kuulu näyttää sellaiselta. Anne kuitenkin muistutti, että röntgenkuvasta ei voida diagnosoida koiran olevan kipeä, vaan sitä varten on katsottava koiraa. Jotkut koirat elävät oireettomina todella pahannäköisten lonkkien kanssa, toisilla taas on vaivoja röntgenkuvien perusteella varsin lievien muutosten vuoksi. Ontumisista huolimatta Joy on ainakin toistaiseksi nimensä mukaan ollut iloinen ja hyväntuulinen, josta voisi päätellä, että elämä noiden rujojen nivelten kanssa on vielä siedettävää.
Saimme mukaan kyselykaavakkeet parille seuraavalle kuukaudelle, kipulääkkeitä varmuuden vuoksi ja ravintolisän, josta emme tiedä, onko se tutkittavaa valmistetta vai lumetta. Lisäksi saimme jo ajan toukokuullekin, jolloin sitten selvitellään, onko muutoksia tapahtunut. Itse kovasti toivon, että olisimme osuneet ryhmään, joka saa vaikuttavaa ainetta ja tietenkin myös, että se toimisi! Tiedustelin muuten myös tuon tutkittavan aineen suhtautumista SKL:n dopingsäännöstöön, kun tiesin asian tulevan meillekin ajankohtaiseksi jossain vaiheessa. Valmiste on onneksi normaali ravintolisä, jolla ei ole varoaikaa. Mukaan saamamme kipulääke tietenkin on tavallinen ei-steroidinen tulehduskipulääke, jonka varoaika on 28 vuorokautta. Toivottavasti emme niitä joudu käyttämään, ainakaan keväällä, kun meillä on Joyn kanssa suunnitelmissa hieman aktivoitua.
Kotimatka olikin sitten enemmän kuin mielenkiintoinen huonon sään vuoksi, mutta siitä enemmän myöhemmin!
Kuva Joysta on pari vuotta vanha, mutta yhtä iloisesti Joy liikkuu edelleen. Ainoastaan nuo autoilut ja äärimmäisen rankka liikunta tai usean päivän pakkolepo aiheuttavat ontumista, ja silloin tietenkin tuollainen juoksuttaminen jätetään ja jää vähemmälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti